Mun nimi on Rubert
Mä olen ihan virallisesti Rubert, mutta kun muutin Sakun kanssa heinäkuussa 2007 äidin ja isin luo, alettiin mua kutsua Rupsuksi. Tai välillä äiti huikkaa myös Rupseli, mutta se kuulostaa liikaa töpseliltä ja höpseliltä, joten kyllä mä mieluummin heristän korviani kuullessani sen Rupsu-nimen. Kun Saku silloin kesällä karkasi, eikä sitä kuulunut takaisin, olin tosi surullinen ja hämmentynyt. Vintiöperhe ajatteli, että saisin seuraa muuttamalla äidin ja isin luo, mutta itseäni muuttoajatus vaan hämmensi lisää. Onneksi Saku kuitenkin löytyi ja tuli takaisin ja me muutettiin sitten yhdessä.
Luonteeltani olen semmoinen joka paikan nakertaja. Erityisesti olen tykästynyt äidin oransseihin olohousuihin, joiden pehmeää veluurikangasta on ihana mussuttaa. Tietenkin käyn heti myös vessapaperirullien ja muiden pahvien kimppuun. Vaikka olenkin rauhallinen, en valveilla ollessani tyydy vain haistelemaan, vaan minulla on aina jotain kaivelu- ja pureskeluprojekteja käynnissä.
Kesällä 2008 minun vasen silmäni tuli kipeäksi ja siitä sitten alkoi jokapäiväiset puhdistusoperaatiot. Äiti ja isi puhdistivat vuorotellen silmääni ja aluksi olin ihan järkyttynyt. Pian siihenkin tottui, kun huomasin, että ei se puhdistus ihan maailmanloppu ollutkaan. Ja sain aina herkkuja puhdistuksen jälkeen.
Hieman silmän kipeytymisen jälkeen masuuni tuli patti ja kävin äidin kanssa lääkärissä. Sain sieltä lääkettä, jota äiti työnsi salaa ruoan joukkoon. Äiti taisi luulla, että lääke on jotain tosi kelmin makuista, mutta oikeasti lääke ei ollut yhtään hassumpaa. Koska tyhmä pattini vain jatkoi kasvua lääkkeestä huolimatta, äiti syötti minulle lääkettä useamminkin kerran. Saku taisikin olla aika kateellinen, kun sain erikoisherkkuja ja kehuja aina kun litkin lääkkeeni kiltisti.
Rubert menehtyi 20. lokakuuta 2008.
Palaa takaisin Gerbiilit.com etusivulle »